Repoveden kansallispuiston kiehtova luonto
Kansallispuisto on noin 15 km2 ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue on
noin 14 km2.Koko alue kuuluu laajempaan Natura 2000 alueeseen, joka on
noin 40 km2.Repoveden alueen kalliot ovat noin 1640 miljoonaa vuotta vanhaa
graniittia. Maankuoren liikkeet, jääkausi ja eroosio ovat muotoilleet kalliot
murtolouhikkoineen nykyiseen muotoonsa. Painanteihin ja rotkoihin syntyneistä
kymmenistä järvistä ja lammista on helpoin havaita kivimassan liikkeet. Vedet
suuntautuvat ketjumaisesti koillisesta lounaaseen ja osittain kaakosta
luoteeseen. Eteläosa kansallispuistosta kuuluu rapakivialueeseen.
Rapakivialueen ja graniitin liittymäkohdissa on löytynyt kiillegneissiä kaistaleina
kaakosta lounaaseen.
Repovedellä on tyypillistä kangasmaisema. Kankaita on noin 29% pinta-alasta.
Kalliot ja jyrkänteet ovat näyttivintä osaa (4%), tunnetuimpana Olhavan
kiipeilyseinä. Repovedeltä voi löytää ainakin 37 erilaista suotyyppiä. Pinta-
alasta soita on 12%. Monimuotoiset vesistöt, järvet ja lammet ovat myös
tyypillisiä Repovedellä. Vesien pinta-ala on kuitenkin vain noin 2%
kokonaispinta-alasta.
Vesistöt
Veden korkeus merenpinnasta on 76,6 m järvissä, jotka ovat yhteydessä
Vuohijärveen. Erikoisuutena alueella ovat Rajalammet, joiden korkeus
merenpinnasta on poikkeava 122 m ja 139 m. Näiden lampien veden korkeus
on mahdollisesti pysynyt samana Yoldianmeren ajoilta (liite 5). Järvet eivät ole
erityisen syviä, Esimerkiksi Olhavan ja Tervajärven syvyys on 10 m sekä
Katajajärven ja Valkjärven syvyys on 15 m (Kymijoen vesi ja ympäristö ry).
Valkjärvi on nimensä mukaan kirkasvetinen ja puhdas.
Ilmasto
Repovesi kuuluu lauhkean vyöhykkeen havumetsäilmastoon. Lämpimimmän
kuukauden keskilämpötila on yli +10 astetta C ja kylmimmän alle +10 astetta C.
Voikosken mittauspisteen tiedot paljastavat 10 vuoden ajalta lumitilanteen.
Vuoden suurin sademäärä on 51.6 mm heinäkuulta 2007. Repoveden
kansallispuistossa lumipeite on vuosittain 30 – 50 cm. Lumi pysyy alueella
vuosittain, vähintään sentin paksuisena, 100-150 vuorokautta. Jäätilanne on
vaihteleva, varsinkin alueen sisäosien lammilla ja järvillä. Esimerkiksi
Katajajärven lähteet voivat aiheuttaa yllätyksiä jään paksuuteen.
Lämpöennätyksiä on mitattu silloin tällöin Utin mittausasemalla, elokuussa
1996, +28,2 astetta C. Kansallispuiston alueella on pienilmastoja, jotka
poikkeavat suurestikin toisistaan. Etelään ja länteen viettävät karut rinteet
ovat polttavan kuumia iltapäivän auringossa. Tuulisena päivänä rantojen polut
ovat kylmiä, varsinkin keväällä, veden lämpötilan ollessa alhainen. Metsän
siimeksessä on tasaisin lämpötila.
Maaperä
Repoveden maaperä on yleisesti podsolimaannosta, joka on ohut, hapan ja
vähäravinteinen. Rotkoissa ja painanteissa on enemmän kasvukerrosta.
Repoveden yleisin metsätyyppi on kuivahko kangas. Kansallispuiston alueella
oli 21-40 vuotiasta puustoa eniten, yli 900 ha. Yli satavuotiasta metsää on yli
600 ha. Suot ovat pienialaisia. Koska alue on vanhaa talousmetsää, niin yli 150
vuotiasta puustoa on säilynyt vähän. Muutamia hämyisiä, kuusen valtaamia,
korpia on kallioiden välissä. Ne ovat sammalien ja eräiden sienilajien parasta
esiintymisaluetta.
Kasvillisuus
Repoveden kasvillisuus ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään todella
harvinaista löydöstä. Varsinainen kasvillisuuskartoitus on vielä tekemättä, joten
varsinkin sammalissa voisi löytyä harvinaisuuksia.
Tavallisimmat sammaleet kansallispuistossa ovat seinä- ja kerrossammal.
Paikoitellen esiintyy sulkasammalta ja erilaisia rahkasammalia.
Vaarantunut (VU) haapariippusammal (Neckera pennata) löytyy vanhoista
haavoista ja hirvenkello (Campanula cervicaria) metsäautoteiden reunoilta.
Rauhoitetuista lajeista esiintyy vaarantuneista (VU) lajeista kangasvuokko
(Anemone vernalis), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja valkolehdokki
(Platanthera bifolia).
Niinipuu eli metsälehmus (Tilia cordata) kasvaa suojaisissa, rehevissä tai
lehtomaisissa, paikoissa ohutrunkoisena tai pensasmaisena. Metsälehmus on
kuulunut alueen lajistoon jo tuhansia vuosia sitten (Lavento, Lahelma 2006).
Ampumavaroalueen puolella oleva puiston osan lampi, Antinlampi (ent.
Niinilampi) on saanut nimensä niinipuiden kuorien liotuksesta (vero
Ruotsinvaltiolle).
Marjastajille tutut puolukka ja mustikka menestyvät kansallispuistossa. Hillaa ja
juolukkaakin on maistiaisiksi asti. Varpukasveista lienee tuntemattomin on
rannoilla viihtyvä suomyrtti (Myrica gale).
Erilaiset jäkälät, karveet, naavat ja lupot viihtyvät kallioilla ja vanhemmissa
metsissä.
Sienilajisto lisääntyy puuston vanhetessa. Suppilovahverot, kangasrouskut ja
kangastatit ovat yleisiä. Metsäautoteiden laidoilta voi löytää voitatteja ja
kuusikosta herkkusieniä. Harvinaisin lienee esiintymisensä pohjoisrajalla
kasvava kultarousku (Lactarius volemus), joka viihtyy lehtomaisissa paikoissa
(Repovesi-kirja 2003). Lajistoon kuuluvat myös tappavan myrkyllinen
valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki.
Kääpälajisto ei ole kovinkaan laaja, koska lahopuita on vähän. Yllättävää olikin
tutkimuksessa (Niemelä 2004) löytynyt kultahaprakääpä (Postia luteocaesia).
Suomessa löydös oli ensimmäinen.
Eläimet
Nisäkkäät ja matelijat
Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen II lajeista Repoveden alueella
esiintyvät karhu, ilves, liito-orava ja saukko. Kookkain säännöllisesti havaittu
eläin on hirvi. Karhun jätökset paljastavat sen vierailut alueella. Susi kuuluu
lajistoon samoin majava, saukko ja näätä sekä kettu (kansallispuiston
nimikkoeläin). Suojeltu liito-orava viihtyy vanhoissa metsissä, etenkin koloiset
vanhat haavat kelpaavat pesäpuuksi.
Alueella on paljon kivisiä louhikoita, joissa kyykäärmeiden on hyvä talvehtia.
Kevätauringossa voi nähdä kymmeniä yksilöitä lähekkäin heräilemässä
horroksestaan. Harvinaisempi musta kyykäärme viihtyy sammaleisissa
kuusikoissa. Rantakäärme on toinen yleinen käärme Repoveden alueella.
Muutama havainto on myös vaskitsasta, kullanruskeasta jalattomasta liskosta.
Linnut
Alueella kesäaikaan kuuluvin lintu lienee kaakkuri (Gavia stellata). Olhavan
lampi on loppukesällä kaakkurien kohtauspaikka. Palokärki, pohjantikka,
harmaapäätikka ja pikkutikka kuuluvat etenkin hiljaisessa talvimetsässä.
Erilaiset tiaiset ja hippiäinen viihtyvät kuusikoissa. Kehrääjä on ollut alueen
lintuna vuosikymmeniä. Punarinta kuuluu peruslajistoon ja viihtyy ihmisten
lähellä. Useita pöllölajeja pesii alueella. Metso ja teerit viihtyvät pohjoisissa
osissa. Heinäkuulla harmaahaikarat vierailevat pyyntimatkalla Kapiavedellä.
Kalasääski pesii etelämpänä Tihvetjärvellä. Pohjoisen laji riekko lienee
harvinaisin Repoveden alueen linnuista (www.ymparisto.fi).
Luonnonvarat
Repoveden kansallispuiston tärkeimmät luonnonvarat ovat metsät, puhtaat
vedet ja erämaisuuden säilyminen. Metsiä on palautettu luonnontilaan
viimevuosina pienaukottamalla ja kulottamalla. Ojitettuja soita palautetaan
metsämaaksi tukkimalla ojia. Vesien tutkimusta tehdään vuosittain. Toistaiseksi
vesissä ei ole tapahtunut happamoitumista tai oleellisia muutoksia. Retkeilijät
jättävät jälkensä luontoon. Suurin osa kulkijoista käyttää merkittyjä polkuja ja
viipyvät alueella vain muutaman tunnin tai päivän. Alueellahan on vanhat
tukkilaisten ja retkeilijöiden polut, mutta uuden polkuverkoston rakentaminen ja
sijoitus alueelle on oleellisen tärkeää luonnon säilymisen kannalta.
Suomalaisen tärkeimmät toiveet luontoretkellä ovat hyvät eväät, veden äärellä
tai korkealla oleva nuotiopaikka, hienot maisemat ja turvallisuuden tunne
(Niskala 2003).
